Jotenkin vanha lukiokaverini oli saanut minut ylipuhutuksi laittamaan hakemuksen Upsalan yliopiston kauppatieteiden linjalle. Minä, joka olin jo lukiossa vannonut, ettei minusta kauppatieteilijää tule, minusta tulee juristi! Upsala kuitenkin kiehtoi opiskelijakaupunkina, sillä olin kuullut siitä pelkkää hyvää, niin opiskelijakaupunkina kuin itse yliopistona. Noh, eihän siinä mitään menetä, että kokeilee! Niinpä päätin noin 24 tuntia ennen kuin paikan vastaanottamisaika meni umpeen, että lähden seuraavaksi valloittamaan Upsalan katuja.
Ruotsi ei kuitenkaan ollut minulle täysin tuntematon maa tai kieli, sillä olin viettänyt edelliset puolitoista vuotta Tukholmassa aupairina. Kieli ja tavat olivat jo arkipäivää ja lisäksi tärkeimmät käytännön asiat kuten kännykkäliittymä, sosiaaliturvatunnus, jumppakortti ja pankkiasiat olin jo ehtinyt hankkia aupair-vuoden aikana ja sain edelleen korvaamatonta tukea näissä asioissa aupair perheeltäni.
Ensimmäisenä päivänä koulussa olin aivan pallona. Onneksi sama lukiokaverini, joka ylipuhui minut hommaan, luki samaa kurssia, joten hänestä oli suunnaton tuki ja turva. Olin myös saanut UPSO:n sivuilta toisen suomalaistytön yhteystiedot ja olimme sopineet näkevämme koulun aulassa ennen ensimmäistä luentoa… mieluummin kaksin pallona kuin yksin! :) Kukaan ei kuitenkaan ole yksin Upsalassa ja se onkin kaupungin parhaita puolia! Lisäksi suurin osa ihmisistä on samassa tilanteessa, kenelläkään ei ole liikaa tuttuja naamoja ympärillään. Ekonomien nollaus eli fuksiaiset kestivät kolmisen viikkoa ja siinä ehtii väkisinkin saada uusia tuttavuuksia… ja muuten takaan, että kyllä täälläkin osataan juhlia!
Ensimmäinen termiini meni aivan liian nopeasti ja kului lähinnä siihen, että pääsi jyvälle kaikesta, enkä nyt tarkoita vaan koulua, vaan ylipäätänsä kaupunkia, opiskelijaelämää ja ennen kaikkea osakuntaelämää, josta Upsala on kuuluisa. Täytyy myöntää, että viimeisimpään pääsin kuitenkin mukaan vasta toisen termiinin lopussa, kun päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja liittyä Norrlandsin osakunnan tanssiryhmään sekä liittymällä UPSO:n toimintaan. Nyt odotan innolla kolmannen termiinin alkamista ja kaikkia kissanristiäisiä, joista ei parane jäädä paitsi!
Hetkeäkään en ole katunut, että päädyin Upsalaan, jos olisin tiennyt kuinka mahtavaa täällä on, olisin ottanut paikan vastaan empimättä! Elämä täällä ei todellakaan käy tylsäksi, ja kaiken lisäksi matka tänne Helsingistä kestää vain 35minuuttia koneella, myötätuulessa! Ystäväni ovat varmasti jo kyllästyneet siihen, että ylistän Upsalaa ja yritän saada heitä vierailulle, Upsala on jotain mitä pitää kokea itse! Ikuisia muistoja on jo nyt niin paljon, enkä ole edes puolessa välissä opintojani! Kauppatieteet ovat sittenkin tuntuneet ihan hyvältä vaihtoehdolta ja tänä päivänä asia on melkein päinvastoin kuin ennen – se on mielenkiintoista, enkä enää voisi kuvitellakaan lukevani mitään muuta. Upsalaan ja Ruotsiin muuttamiseen kuuluu kuitenkin eräs huono puoli. Joudun edelleen kantamaan kasan suomalaista kahvia ja Vaasan ruispaloja mukanani Suomesta, mutta toisaalta osaan jo syödä aamupalaksi piimää ja mysliä. Myönnän, että facebook-yhteisö I’m in love with Uppsala, Sweden löytyy sivuiltani ihan syystä!
Essi Raitio